Tietoa ruokahävikistä

Hävikin määrä ruokaketjun eri osissa

Ruokahävikki on roskiin päätynyttä ruokaa, jonka synty olisi voitu välttää ennakoimalla paremmin ruuan kulutusta tai valmistamalla tai säilyttämällä ruoka toisin. Ruokahävikkiä syntyy ruokaketjun kaikissa vaiheissa, mutta kaikkein eniten kotitalouksissa.

Kotitalouksien ruokahävikki

Kotitalouksien ostamasta ruoasta noin kuusi prosenttia päätyy roskiin. Suomessa kotitaloudet heittävät vuosittain roskiin 120–160 miljoonaa kiloa ruokaa. Henkilöä kohden heitämme ruokaa pois keskimäärin 20–25 kiloa vuodessa, noin sadan euron arvosta.

Talouden tyyppi vaikuttaa ruokahävikin muodostumiseen. Yksin asuva nainen heittää selkeästi eniten ruokaa pois, mutta myös lapsiperheet tuottavat paljon hävikkiä. Niissä kotitalouksissa, joissa eniten ostetaan ja käytetään rahaa ruokaan, syntyy myös ruokahävikkiä kaikkein eniten.

Lähes joka kymmenes peruna, leipäpala ja hedelmä päätyy roskakoriin. Kotitalouksissa heitetään useimmiten pois:

  • leipää
  • valmisruokia
  • liha- ja kalatuotteita
  • tuoreita hedelmiä, vihanneksia, juureksia ja marjoja
  • kahvia

Kotitalouksien ruokahävikki johtuu useimmiten suunnittelemattomuudesta, tilanteiden muuttumisesta, keittiötaitojen heikkoudesta ja viitseliäisyyden puutteesta. Tähteitä ei osata tai haluta hyödyntää ja parasta ennen -merkintää ei osata erottaa viimeinen käyttöpäivä -merkinnästä.

Selkeästi yleisin syy ruuan poisheittämiseen on ruuan pilaantuminen. Myös ruuan jääminen lautastähteeksi, ruuan liiallinen valmistaminen ja haluttomuus syödä samaa ruokaa uudelleen ovat yleisiä syitä. Ruoka on myös saattanut näyttää täysin syömäkelpoiselta, mutta ei olla haluttu ottaa riskiä. Kuluttajien toiveet ja korkeat vaatimukset heijastuvat myös teollisuuden, kaupan ja ravintoloiden hävikkiin.

Ruokahävikki ravitsemuspalveluissa

Ravintolasektorilla noin viidesosa syötäväksi tarkoitetusta ruuasta päätyy biojätteeseen. Hävikkiä syntyy ravintoloiden keittiöissä ruuan valmistuksen yhteydessä, tarjoilutähteenä etenkin linjastoruokailussa sekä ruokailijoiden lautastähteenä.

Koko Suomen ravintola-alan ruokahävikki on 75–85 miljoonaa kiloa vuodessa. Suurin osa siitä koostuu linjastoruokailujen tarjoilutähteistä ja ylivalmistetusta ruoasta, joita ei voida hyödyntää uudelleen. Ruokailijoiden lautastähteiksi päätyy noin 4–8 prosenttia ruuasta ravintolatyypistä riippuen.

Neljänneksen Suomen ravintola-annoksista valmistavalla koulusektorilla ruokaa jää syömättä alle 20 prosenttia, kun taas päiväkotisektorilla vastaava luku on yli 25 prosenttia. On arvioitu, että kouluissa ruokahävikistä koituvat kustannukset olisivat päivittäin noin 130 000 euroa ja vuositasolla noin 25 miljoonaa euroa.

Ruokahävikki kaupoissa

Kauppojen osuus elintarvikeketjussa syntyvästä ruokahävikistä on noin 18 %. Kaupan hävikki on suurinta tuoretuotteissa. Kuluttaja voi auttaa vähentämään ruokahävikkiä esimerkiksi valitsemalla kaupassa asioidessaan kypsiä hedelmiä ja vihanneksia puolikypsien sijaan.

Kauppojen hävikkiä voidaan vähentää esimerkiksi sähköisten ennuste- ja tilausjärjestelmien, tehokkaan logistiikan, markkinointitoimenpiteiden ja alennusten kautta.

Kaupat voivat luovuttaa myymättä jääneitä elintarvikkeita hyväntekeväisyyteen. Hävikkiruokaa voidaan hyödyntää myös rehuna tai biopolttoaineiden ja biokaasun tuotannossa.

Koko ruokaketjun hävikki

Kun otetaan huomioon koko ruokaketju, eli alkutuotanto, teollisuus, kauppa, ravintolat ja kotitaloudet, hävikin määrä Suomessa on arviolta 400–500 miljoonaa kiloa vuodessa.

Ruokahävikki jakautuu ruokaketjussa seuraavasti:

  • kotitaloudet 120–160 miljoonaa kiloa eli 30 %
  • ravintolat 75–85 miljoonaa kiloa eli 20 %
  • kauppa 65–75 miljoonaa kiloa eli 18 %
  • teollisuus 75–105 miljoonaa kiloa eli 20 %
  • alkutuotanto 50–60 miljoonaa kiloa eli 12 %

Ruokahävikki maailmalla

Euroopan unionin alueella heitetään noin 88 miljoonaa tonnia ruokaa pois vuosittain, joka on noin 20 % tuotetusta ruuasta. Henkeä kohden tämä tarkoittaa 173 kg vuodessa. EU:n alueella hävikiksi päätyneen ruuan arvo on noin 143 miljardia euroa.

Maailmanlaajuisesti noin kolmannes tuotetusta ruuasta eli 1,3 miljardia tonnia heitetään vuosittain pois. Arvioiden mukaan tällä määrällä voitaisiin ruokkia jopa kaksi miljardia ihmistä. Kolmannes maailman viljelyskelpoisesta maasta käytetään sellaisen ruuan tuotantoon, joka lopulta jää käyttämättä.

Globaalisti tuotetusta ruuasta jää vuosittain käyttämättä:

  • 30 % viljasta eli 763 miljardia pastapakkausta
  • 20 % maitotuotteista ja munista eli 574 miljardia kananmunaa
  • 35 % kalasta ja merenelävistä eli 3 miljardia Atlantin lohta
  • 45 % hedelmistä ja vihanneksista eli 3,7 biljoonaa omenaa
  • 20 % lihasta eli 75 miljoonaa lehmää
  • 20 % öljy- ja palkokasveista eli sellainen määrä oliiveja, joka tarvitaan 11 000:n olympiamittaiseen uima-altaaseen mahtuvan oliiviöljyn tuottamiseen
  • 45 % juuri- ja mukulakasveista eli 1 miljardia pussillista perunaa

Ruokahävikin ilmastovaikutukset

Tutkimusten mukaan kaikesta kulutuksen aiheuttamasta ympäristökuormasta noin kolmannes syntyy ruuasta. Turhaan tuotettu ruoka kuormittaa ympäristöä, sillä ruuantuotannossa tarvitaan paljon maata ja vettä. Samalla syntyy kasvihuonekaasupäästöjä sekä vesistöjä ja maaperää rehevöittäviä päästöjä.

Ruokahävikin aiheuttama hiilijalanjälki on valtava. Jos ruokahävikki olisi valtio, sen hiilijalanjälki olisi kolmanneksi suurin Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen.

Ruokaketjussa hävikiksi päätyvän turhan ruuan tuottamisen aiheuttamat ilmastovaikutukset ovat noin 1000 miljoonaa CO2-ekvivalenttikiloa.

Suomessa kotitaloudet heittävät vuosittain roskiin 120–160 miljoonaa kiloa ruokaa. Tämän määrän on arvioitu tuottavan yhtä paljon hiilidioksidipäästöjä kuin noin 100 000 keskivertohenkilöautoa.

Mitä hävikin vähentämiseksi olisi tehtävissä

Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan unionin tavoitteena on vähentää ruokahävikkiä 50 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen vaatii jokaisen ruuantuottajan, yrityksen, kaupan, ravintolan ja kuluttajan panostusta. Lakien ja säädösten on tuettava ruokahävikin vähentämistä. Suomessa on viime vuosina keskusteltu Ranskan mallin mukaisesta laista, joka kieltää ruuan poisheittämisen kaupoilta ja ravintoloilta. Suomessa on toistaiseksi nähty, että vapaaehtoistoimet ovat riittäviä.

Ruokahävikin vähentämisessä kyse ei ole ainoastaan ruokaketjun toiminnasta, vaan kaikista ruuan kanssa kosketuksissa olevista tahoista.  Erityisesti kuluttajien tietoisuuden, taitojen ja asenteiden on muututtava.

Kymmenen vinkkiä kuluttajalle ruokahävikin vähentämiseen:

  1. Mieti jo ennakkoon, mitä vanhentuvia ruoka-aineita sinulla on kotona, ja suunnittele ostokset sen mukaan.
  2. Ota valokuva jääkaappisi sisällöstä ennen lähtöäsi ruokaostoksille. Näin näet kaupassa mitä tuotteita jääkaapissasi jo on, ja vältyt turhilta ostoksilta.
  3. Pakkauskoon valinnassa on oleellista se, että kaikki pakkauksessa oleva ruoka tulee käytettyä. Pakkausten ympäristövaikutukset ovat pienemmät kuin hukkaan menevän ruoan. Edullinen kilohinta ei merkitse säästöä, jos osa pakkauksesta jää lopulta käyttämättä.
  4. Muista, että parasta ennen -merkinnällä tarkoitetaan vähimmäissäilyvyysaikaa, johon saakka elintarvike ainakin säilyttää sille tyypilliset ominaisuudet. Viimeinen käyttöpäivä -merkintä sen sijaan on nimensä mukaisesti päivä, jolloin valmistaja on tarkoittanut tuotteen viimeistään käytettäväksi.
  5. Muista aistinvarainen arviointi. Katso ja nuuhki. Jos ruoka ei näytä tai tuoksu pilaantuneelta, eikä viimeinen käyttöpäivä ole mennyt, kokeile maistaa pieni pala. Uskalla luottaa aisteihisi!
  6. Jos ruokaa jäi pieni määrä, hyödynnä se osana seuraavan päivän ateriaa. Jos ruokaa jäi isompi satsi, pakasta se ja käytä myöhemmin.
  7. Kaikkein nopeimmin pilaantuvat tuoretuotteet kannattaa asetella jääkaapissa samalle hyllylle silmiesi korkeudelle, jotta ne eivät unohdu kaapin perukoille.
  8. Ota ruokaa lautasellesi nälän, älä tottumuksen mukaan.
  9. Pidä pää kylmänä kaupassa: Osta vain ne tuotteet, jotka tiedät ehtiväsi käyttää ennen niiden pilaantumista.
  10. Ruokaostoksille ei kannata mennä nälkäisenä, sillä nälkäisenä on helppo sortua tarpeettomiin heräteostoksiin.

 

Lähteet: FAO, Euroopan unioni / FUSIONS 2016, Luonnonvarakeskus, MTT, PTY, ECOPAF-hanke, KURU-hanke, FOODSPILL-hanke