Tietoa ruokahävikistä

Ruokahävikki on alun perin syömäkelpoista roskiin päätynyttä ruokaa, jonka synty olisi voitu välttää ennakoimalla paremmin ruuan kulutusta tai valmistamalla tai säilyttämällä ruoka toisin.

TULE MUKAAN!
7.–13.9.2020

Kotitalouksien ruokahävikki

Ruokahävikkiä syntyy ruokaketjun kaikissa vaiheissa, mutta kaikkein eniten kotitalouksissa. Kotitalouksien ostamasta ruoasta noin kuusi prosenttia päätyy roskiin.

Suomessa kotitaloudet heittävät vuosittain roskiin 120–160 miljoonaa kiloa ruokaa. Henkilöä kohden heitämme ruokaa pois keskimäärin 20–25 kiloa vuodessa, noin sadan euron arvosta.

Talouden tyyppi vaikuttaa ruokahävikin muodostumiseen. Yksin asuva nainen heittää selkeästi eniten ruokaa pois, mutta myös lapsiperheet tuottavat paljon hävikkiä. Niissä kotitalouksissa, joissa eniten ostetaan ja käytetään rahaa ruokaan, syntyy myös ruokahävikkiä kaikkein eniten.

Kotitalouksissa heitetään usein pois:

  • kotiruokaa ja valmisruokia
  • vihanneksia, hedelmiä, marjoja ja juureksia
  • leipää
  • liha- ja kalatuotteita
  • juustoa ja maitotuotteita
  • kahvia

Kotitalouksien ruokahävikki johtuu useimmiten suunnittelemattomuudesta, tilanteiden muuttumisesta, keittiötaitojen heikkoudesta ja viitseliäisyyden puutteesta. Tähteitä ei osata tai haluta hyödyntää ja parasta ennen -merkintää ei osata erottaa viimeinen käyttöpäivä -merkinnästä. Suunnittelemattomuuden seurauksena kaupasta ostetaan liikaa ruokaa, jolloin kaikkea ei ehditä hyödyntää ennen ruoan pilaantumista.

Selkeästi yleisin syy ruuan poisheittämiseen on ruuan pilaantuminen. Myös ruuan jääminen lautastähteeksi, ruuan liiallinen valmistaminen ja haluttomuus syödä samaa ruokaa uudelleen ovat yleisiä syitä. Ruoka on myös saattanut näyttää täysin syömäkelpoiselta, mutta ei olla haluttu ottaa riskiä. Kuluttajien toiveet ja korkeat vaatimukset heijastuvat myös teollisuuden, kaupan ja ravintoloiden hävikkiin.

Lähes joka kymmenes peruna, leipäpala ja hedelmä päätyy roskakoriin.

Kotitalouksien ruokahävikkiä voi ehkäistä esimerkiksi suunnittelemalla ruokaostokset paremmin, muistamalla päiväysmerkintöjen erot, käyttämällä luovuutta kokkaamisessa ja kokeilemalla rohkeasti uusia reseptejä sen pohjalta, mitä ruoka-aineita kaapissa on jo valmiiksi.

Ruokahävikki ravitsemuspalveluissa

Ravitsemuspalvelusektorilla jopa viidesosa ruoasta jää hyödyntämättä. Vuositasolla tämä tarkoittaa noin 75–85 miljoonaa kiloa täysin syömäkelpoista ruokaa. Suurin hävikin aiheuttaja on tarjoiluhävikki, eli ruoka, joka on ollut linjastossa tai valmistettu sitä varten. Lisäksi hävikkiä syntyy ruokailijoiden lautastähteenä ja ravintoloiden keittiöissä ruuan valmistuksen yhteydessä.

Luonnonvarakeskuksen tuoreen tutkimuksen mukaan ravitsemuspalveluissa syntyy elintarvikejätettä vuosittain 78 miljoonaa kiloa, eli 21 prosenttia valmistetusta ruoasta. Elintarvikejäte sisältää sekä alun perin syömäkelpoisen ruoan että syömäkelvottomat biojätteet, kuten kuoret ja kahvinporot. Kun otetaan huomioon vain alun perin syömäkelpoinen ruoka, 61 miljoonaa kiloa eli noin 16 prosenttia valmistetusta ruoasta päätyi hävikkiin. Asiakasta kohden tarkasteltuna ruokahävikkiä syntyi tutkimusaikana 89 grammaa, josta tarjoiluhävikkiä syntyi 51 g/asiakas, lautastähdettä 30 g/asiakas ja keittiöhävikkiä 8 g/asiakas.

Ravitsemuspalveluissa syntyvää hävikkiä voidaan ehkäistä selvittämällä hävikin määrä ja alkuperä, ja suunnittelemalla toimintaa ja ruokatilauksia tarkemmin mittaustulosten pohjalta. Linjastoihin valmistettavaa ruokaa pitäisi pystyä ennakoimaan paremmin, jotta hävikin määrää saataisiin pienennettyä. Myös asiakkaalla on oma vastuunsa: ruokaa tulee ottaa lautaselle vain sen verran kun oikeasti jaksaa syödä.

Ruokahävikki kaupoissa

Kauppojen osuus elintarvikeketjussa syntyvästä ruokahävikistä on noin 18 %. Kaupoissa hävikkiä syntyy vuosittain 12–14 kiloa suomalaista kohti. Kaupan hävikki on suurinta tuoretuotteissa, kuten leivissä, hedelmissä ja vihanneksissa. Kuluttaja voi auttaa vähentämään ruokahävikkiä esimerkiksi valitsemalla kaupassa asioidessaan kypsiä hedelmiä ja vihanneksia puolikypsien sijaan ja ostamalla punalaputettuja alennustuotteita.

Ruokahävikki kaupoissa

Tärkeintä kauppojen hävikin hallinnassa on tuotteiden menekin ennakointi mahdollisimman tarkasti ja se, että tilataan oikea määrä sellaisia tuotteita, joita asiakkaat kulloinkin haluavat ostaa. Kaupoissa hyödynnetään tilausautomatiikkaa, joka tekee ennusteet menekistä. Hävikkiä voidaan vähentää myös tehokkaalla logistiikalla, markkinointitoimenpiteillä ja alennusten kautta. Myös kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen on vähentänyt hävikkiä, kun menekki on tasaisempaa ja ruoan hamstraus ennen pitkiä juhlapyhiä on vähentynyt.

Kaupat voivat luovuttaa myymättä jääneitä elintarvikkeita hyväntekeväisyyteen. Hävikkiruokaa voidaan hyödyntää myös rehuna tai biopolttoaineiden ja biokaasun tuotannossa. Esimerkiksi hävikkiin päätyneestä leivästä voidaan tehdä liikenteen biopolttoainetta.

Koko ruokaketjun hävikki

Kun otetaan huomioon koko ruokaketju, eli alkutuotanto, teollisuus, kauppa, ravintolat ja kotitaloudet, hävikin määrä Suomessa on tutkimusten mukaan 400–500 miljoonaa kiloa vuodessa. Luku sisältää vain alun perin syömäkelpoisen ruuan, eli ei luita tai muita syömäkelvottomia osia. Suurin yksittäinen hävikin lähde ovat kotitaloudet, mutta ruokahävikkiä syntyy myös ravitsemuspalveluissa, kaupoissa, teollisuudessa ja alkutuotannossa.

Ruokahävikki jakautuu ruokaketjussa seuraavasti:

  • kotitaloudet 120–160 miljoonaa kiloa eli 30 %
  • ravintolat 75–85 miljoonaa kiloa eli 20 %
  • kauppa 65–75 miljoonaa kiloa eli 18 %
  • teollisuus 75–105 miljoonaa kiloa eli 20 %
  • alkutuotanto 50–60 miljoonaa kiloa eli 12 %

Ruokahävikki maailmalla

Euroopan unionin alueella heitetään noin 88 miljoonaa tonnia ruokaa pois vuosittain, joka on noin 20 % tuotetusta ruuasta. Luku sisältää sekä syömäkelpoisen ruoan että syömäkelvottomat osat, kuten luut. Henkeä kohden tämä tarkoittaa 173 kg vuodessa. EU:n alueella hävikiksi päätyneen ruuan arvo on noin 143 miljardia euroa.

Maailmanlaajuisesti noin kolmannes tuotetusta ruuasta eli 1,3 miljardia tonnia heitetään vuosittain pois. Arvioiden mukaan tällä määrällä voitaisiin ruokkia jopa kaksi miljardia ihmistä.

Kolmannes maailman viljelyskelpoisesta maasta käytetään sellaisen ruuan tuotantoon, joka lopulta jää käyttämättä.

Globaalisti tuotetusta ruuasta jää vuosittain käyttämättä:

  • 30 % viljasta eli 763 miljardia pastapakkausta
  • 20 % maitotuotteista ja munista eli 574 miljardia kananmunaa
  • 35 % kalasta ja merenelävistä eli 3 miljardia Atlantin lohta
  • 45 % hedelmistä ja vihanneksista eli 3,7 biljoonaa omenaa
  • 20 % lihasta eli 75 miljoonaa lehmää
  • 20 % öljy- ja palkokasveista eli sellainen määrä oliiveja, joka tarvitaan 11 000:n olympiamittaiseen uima-altaaseen mahtuvan oliiviöljyn tuottamiseen
  • 45 % juuri- ja mukulakasveista eli 1 miljardia pussillista perunaa

Ruokahävikin ilmastovaikutukset

Ruoantuotannolla ja kulutuksella on merkittävä vaikutus ympäristön tilaan ja luonnonvarojen käyttöön. Tutkimusten mukaan kaikesta kulutuksen aiheuttamasta ympäristökuormasta noin kolmannes syntyy ruuasta. Samaan aikaan merkittävä määrä syömäkelpoista ruokaa jää hyödyntämättä. Ruokahävikin vähentäminen on helppo tapa alentaa ruuan ympäristövaikutuksia.

Turhaan tuotettu ruoka kuormittaa ympäristöä, sillä ruuantuotannossa tarvitaan paljon maata, vettä ja muita resursseja. Samalla syntyy kasvihuonekaasupäästöjä sekä vesistöjä ja maaperää rehevöittäviä päästöjä. Myös ruuan kuljettaminen ja valmistaminen aiheuttavat paljon päästöjä. Jos ruoka päätyy hävikkiin, tuotantoketjussa syntyneet päästöt ovat syntyneet turhaan.

Turhaan tuotetusta ruoasta aiheutuvat päästöt ovat paljon suuremmat kuin saman ruokamäärän pakkausten valmistuksen ja hyötykäytön ympäristövaikutukset. Jos yksi kinkkusiivu pakkauksesta päätyy hävikkiin, on kyseisen siivun ilmastovaikutus yhtä suuri kuin koko muovipakkauksen valmistamisen ja hyötykäytön aiheuttama ilmastokuormitus. Muovipakkaus suojaa ruokaa bakteereilta, hapelta, kolhuilta, kosteudelta ja kuivumiselta ja lisää merkittävästi tuotteen säilyvyyttä. Siten pakkaukset ennaltaehkäisevät ruokahävikin syntymistä.

Suomessa kotitaloudet heittävät vuosittain roskiin 120–160 miljoonaa kiloa ruokaa. Tämän määrän on arvioitu tuottavan yhtä paljon hiilidioksidipäästöjä kuin noin 100 000 keskivertohenkilöautoa. Koko ruokaketjussamme vuoden aikana syntyvä ruokahävikki vastaa ilmastovaikutuksiltaan jopa 350 000 henkilöauton vuotuisia päästöjä.

Ruokahävikin aiheuttama hiilijalanjälki on siis valtava. Jos globaali ruokahävikki olisi valtio, sen hiilijalanjälki olisi kolmanneksi suurin Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen.

Kuluttajat pystyvät valinnoillaan vaikuttamaan ruuan ilmastopäästöihin. Hiilijalanjälkeään on helppo pienentää, kun välttää heittämästä ruokaa roskiin.

Mitä hävikin vähentämiseksi olisi tehtävissä

YK:n ja EU:n tavoitteena on vähentää ruokahävikkiä 50 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen vaatii jokaisen ruuantuottajan, yrityksen, kaupan, ravintolan ja kuluttajan panostusta.

Suomessa Luonnonvarakeskus (Luke) aloitti keväällä 2018 kolmivuotisen hankkeen Ruokahävikkiseuranta ja -tiekartta, jossa rakennetaan elintarvikejätteen kansallista seurantajärjestelmää yhteistyössä alan toimijoiden ja ministeriöiden kanssa. Hankkeessa on esimerkiksi kehitetty työkaluja elintarvikejätteen ja ruokahävikin seurantaan ja tunnistettu keinoja vähentää elintarvikejätettä ja ruokahävikkiä koko ruokaketjussa. Lue lisää hankkeesta Luken sivuilta.

Ruokahävikin vähentämisessä kyse ei ole ainoastaan ruokaketjun toiminnasta, vaan kaikista ruuan kanssa kosketuksissa olevista tahoista.  Erityisesti kuluttajien tietoisuuden, taitojen ja asenteiden on muututtava.

Kymmenen vinkkiä kuluttajalle ruokahävikin vähentämiseen:

  1. Mieti jo ennakkoon, mitä vanhentuvia ruoka-aineita sinulla on kotona, ja suunnittele ostokset sen mukaan.
  2. Ota valokuva jääkaappisi sisällöstä ennen lähtöäsi ruokaostoksille. Näin näet kaupassa mitä tuotteita jääkaapissasi jo on, ja vältyt turhilta ostoksilta.
  3. Pakkauskoon valinnassa on oleellista se, että kaikki pakkauksessa oleva ruoka tulee käytettyä. Pakkausten ympäristövaikutukset ovat pienemmät kuin hukkaan menevän ruoan. Edullinen kilohinta ei merkitse säästöä, jos osa pakkauksesta jää lopulta käyttämättä.
  4. Muista, että parasta ennen -merkinnällä tarkoitetaan vähimmäissäilyvyysaikaa, johon saakka elintarvike ainakin säilyttää sille tyypilliset ominaisuudet. Viimeinen käyttöpäivä -merkintä sen sijaan on nimensä mukaisesti päivä, jolloin valmistaja on tarkoittanut tuotteen viimeistään käytettäväksi.
  5. Muista aistinvarainen arviointi. Katso ja nuuhki. Jos ruoka ei näytä tai tuoksu pilaantuneelta, eikä viimeinen käyttöpäivä ole mennyt, kokeile maistaa pieni pala. Uskalla luottaa aisteihisi!
  6. Jos ruokaa jäi pieni määrä, hyödynnä se osana seuraavan päivän ateriaa. Jos ruokaa jäi isompi satsi, pakasta se ja käytä myöhemmin.
  7. Kaikkein nopeimmin pilaantuvat tuoretuotteet kannattaa asetella jääkaapissa samalle hyllylle silmiesi korkeudelle, jotta ne eivät unohdu kaapin perukoille.
  8. Ota ruokaa lautasellesi nälän, älä tottumuksen mukaan.
  9. Pidä pää kylmänä kaupassa: Osta vain ne tuotteet, jotka tiedät ehtiväsi käyttää ennen niiden pilaantumista.
  10. Ruokaostoksille ei kannata mennä nälkäisenä, sillä nälkäisenä on helppo sortua tarpeettomiin heräteostoksiin.

Lähteet:
FAO (1, 2, 3)
Euroopan unioni / FUSIONS 2016
Luonnonvarakeskus (1, 2, 3)
PTY (1, 2)
ECOPAF 2011–2013 -hanke
Foodspill 2 -hanke
Kuru 2011–2013 -hanke
Yle